PK-valmennusviikonloppu

Oltiin Tuhkimon kanssa 9.-11. viikonloppuna pk-valmennusviikonlopussa, jonka järjesti Kennelliiton nuoret. Pk tarkoittaa palvelukoiratoimintaa, Pk-koelajit ovat käyttäytymiskoe (BH), jälkikoe(PAJÄ), hakukoe(PAHA), viestikoe(PAVI), etsintäkoe(PAEK), suojelukokeet(PASU), opastuskoe(PAOP) ja valjakkohiihto. Leirillä meille opetettiin palkkaamista, tottista, jälkeä, hakua ja esineruutua. Lisäksi oli näytöksiä mm. viestistä ja etsinnästä. Meille pidettiin myös Luennot: palkkaaminen ja vietit, sekä palveluskoiralajien esittely. 
          Minusta leirillä oli tdella kivaa! Tämä nyt oli sitten viimeinen leiri Kennelliiton nuorten kanssa, kohta pelkästään Kennelliiton jäsen. Aika menee kauhean nopeasti.Tuhkimo on jo kaksi ja mäkin olen jo niin vanha. Itse asiassa ei välttämättä ollutkaan viimeinen leiri, saa nähdä haenko jossain vaiheessa myöhemmin elämässä ohjaajaksi. Pitää ensin vähän hankkia kokemusta koirien kanssa lisää.         
          Leirillä oli vain seitsemän koirakkoa, joten sai kyllä hyvin yksilöllistä opetusta. Niin kuin olen aiemmin maininnut, niin pk-lajit ovat lähellä sydäntä. Leireillä pääsi hienosti näkemään ja kokemaan erilaisten lajien hienouden. Tuhkimo itse oli erityisen hyvä jäljessä. Jälki ja haku ovatkin ne lajit mitkä minua eniten kiinnostavat. Sitten kun liikenisi elämässä enemmän aikaa ja rahaa, niin voisihan sitä jompaa kumpaa alkaa harrastaakkin jossain ryhmässä. Tällä hetkellä ihan vain omatoimisesti. Tilasin heti leiriltä päästyäni kumminkin spkl:län liivin Tuhkimolle. Ajattelin alkaa opettamaan Tuhkimolle, että kun liivi laitetaan päälle niin sillin ollaan "töissä". 
          Leirillä jaettiin huone vanhan tutun ystävän kanssa, koirakin siis oli tuttu (löytyy aiemmista postauksista, koira Noppe). Oli ihanaa nähdä, kun mekin asutaan niin kaukana toisistamme, niin ei tule usein nähtyä. Ainoa ongelma oli, että Tuhkimo käyttäytyi vähän oudosti. Tuhkimolla oli juuri loppunut juoksut, niin hormoonitasot vaihtelivat aika paljon. Tuhkimo oli äreä, mustasukkainen ja reviiritietoinen (minä ihan säikähdin kun Tuhkimo rähisi, mutta huonekaveri rauhoitteli ja sanoi, että se on ihan normaalia). Oli vaan todella outoa, kun Tuhkimo on aina niin pitänyt koirista todella paljon ja sitten yhtäkkiä käyttäytyy niin eri tavalla. Kun tultiin kotiin ja odoteltiin pari päivää, niin käytös palautui ihan normaaliksi, kaikki koirat on taas ylimpiä ystäviä. 
          Saatiin paljon arvokasta tietoa ja hyvä vinkkejä. Opettajat ja luennoitsijat olivat todella asiantuntevia ja osasivat antaa arvokkaita ohjeita, sekä rakentavaa kritiikkiä. Se oli myös mukavaa, että saatiin paljon kehuja. Jokainen koirakko sai omat palautteet treenien yhteydessä. Treeniin panostettiin ja koirakoista välitettiin. Aina kun odoteltiin omaa vuoroa, niin juteltiin ohjaajien kanssa ja jäi tämänkin takia jäi hyvät muistot. Ensimmäistä kertaa leirillä oli myös ohjaaja Helsingin seudun kennelpiiristä.
          Tutustuin paljon mukaviin ihmisiin, sain muistoja ja opin uusia asioita. Innostus koiraharrastuksiin vain kasvaa ja kasvaa. Suosittelen Kennelliiton nuorten toimintaa lämpimästi. 

Ps. Sammui leirillä puhelin ja laturi unohtui kotiin, niin ei tullut kuvia otettua, mikä on harmi. Laitoin tänne nyt sitten kotiin saapuneesta väsyneestä koirasta kuvan.


Seuraavaan kirjoitus ja lukukertaan
Elisa ja Tuhkimo