PK-valmennusviikonloppu

Oltiin Tuhkimon kanssa 9.-11. viikonloppuna pk-valmennusviikonlopussa, jonka järjesti Kennelliiton nuoret. Pk tarkoittaa palvelukoiratoimintaa, Pk-koelajit ovat käyttäytymiskoe (BH), jälkikoe(PAJÄ), hakukoe(PAHA), viestikoe(PAVI), etsintäkoe(PAEK), suojelukokeet(PASU), opastuskoe(PAOP) ja valjakkohiihto. Leirillä meille opetettiin palkkaamista, tottista, jälkeä, hakua ja esineruutua. Lisäksi oli näytöksiä mm. viestistä ja etsinnästä. Meille pidettiin myös Luennot: palkkaaminen ja vietit, sekä palveluskoiralajien esittely. 
          Minusta leirillä oli tdella kivaa! Tämä nyt oli sitten viimeinen leiri Kennelliiton nuorten kanssa, kohta pelkästään Kennelliiton jäsen. Aika menee kauhean nopeasti.Tuhkimo on jo kaksi ja mäkin olen jo niin vanha. Itse asiassa ei välttämättä ollutkaan viimeinen leiri, saa nähdä haenko jossain vaiheessa myöhemmin elämässä ohjaajaksi. Pitää ensin vähän hankkia kokemusta koirien kanssa lisää.         
          Leirillä oli vain seitsemän koirakkoa, joten sai kyllä hyvin yksilöllistä opetusta. Niin kuin olen aiemmin maininnut, niin pk-lajit ovat lähellä sydäntä. Leireillä pääsi hienosti näkemään ja kokemaan erilaisten lajien hienouden. Tuhkimo itse oli erityisen hyvä jäljessä. Jälki ja haku ovatkin ne lajit mitkä minua eniten kiinnostavat. Sitten kun liikenisi elämässä enemmän aikaa ja rahaa, niin voisihan sitä jompaa kumpaa alkaa harrastaakkin jossain ryhmässä. Tällä hetkellä ihan vain omatoimisesti. Tilasin heti leiriltä päästyäni kumminkin spkl:län liivin Tuhkimolle. Ajattelin alkaa opettamaan Tuhkimolle, että kun liivi laitetaan päälle niin sillin ollaan "töissä". 
          Leirillä jaettiin huone vanhan tutun ystävän kanssa, koirakin siis oli tuttu (löytyy aiemmista postauksista, koira Noppe). Oli ihanaa nähdä, kun mekin asutaan niin kaukana toisistamme, niin ei tule usein nähtyä. Ainoa ongelma oli, että Tuhkimo käyttäytyi vähän oudosti. Tuhkimolla oli juuri loppunut juoksut, niin hormoonitasot vaihtelivat aika paljon. Tuhkimo oli äreä, mustasukkainen ja reviiritietoinen (minä ihan säikähdin kun Tuhkimo rähisi, mutta huonekaveri rauhoitteli ja sanoi, että se on ihan normaalia). Oli vaan todella outoa, kun Tuhkimo on aina niin pitänyt koirista todella paljon ja sitten yhtäkkiä käyttäytyy niin eri tavalla. Kun tultiin kotiin ja odoteltiin pari päivää, niin käytös palautui ihan normaaliksi, kaikki koirat on taas ylimpiä ystäviä. 
          Saatiin paljon arvokasta tietoa ja hyvä vinkkejä. Opettajat ja luennoitsijat olivat todella asiantuntevia ja osasivat antaa arvokkaita ohjeita, sekä rakentavaa kritiikkiä. Se oli myös mukavaa, että saatiin paljon kehuja. Jokainen koirakko sai omat palautteet treenien yhteydessä. Treeniin panostettiin ja koirakoista välitettiin. Aina kun odoteltiin omaa vuoroa, niin juteltiin ohjaajien kanssa ja jäi tämänkin takia jäi hyvät muistot. Ensimmäistä kertaa leirillä oli myös ohjaaja Helsingin seudun kennelpiiristä.
          Tutustuin paljon mukaviin ihmisiin, sain muistoja ja opin uusia asioita. Innostus koiraharrastuksiin vain kasvaa ja kasvaa. Suosittelen Kennelliiton nuorten toimintaa lämpimästi. 

Ps. Sammui leirillä puhelin ja laturi unohtui kotiin, niin ei tullut kuvia otettua, mikä on harmi. Laitoin tänne nyt sitten kotiin saapuneesta väsyneestä koirasta kuvan.


Seuraavaan kirjoitus ja lukukertaan
Elisa ja Tuhkimo

Tuhkimon syntymäpäivä

Hei. Anteeksi etten ole kirjoittanut hetkeen. Koulu alkoi (niin myös läksyt) ja tietysti myös harrastukset. Lukion tokana vuonna onkin jo paljon enemmän tehtäviä, kun ekana vuonna oli... Mutta nyt kumminkin aion taas kertoa miten meillä on mennyt. Tänään aiheena Tuhkimon synttärit!
          Tuhkimo täytti tänään 2-vuotta. Aika on mennyt kauhean nopeasti. Ihan pennusta asti olen Tuhkimon kanssa touhunnut kaikenlaista, niin ei sitä ole huomannut miten aika menee. Tuhkimo oli ihan pieni, kun se saapui meille. Arka, pentueen pienin ja minuun heti kiintynyt karvapallo tuli itsenäisyyspäivänä 2014 meidän kotiin. Mua jännitti vähintäänkin yhtä pajon kun sitä. Se oli niin pieni ja pörrönen, mun ihan eka oma koira! 
         Oon todella ylpeä Tuhkimosta. Se on oppinu kahtena elinvuotenaan hirveän paljon. Nykyään Tuhkimo on jo todella rohkea, verrattuna pentuajan arkailuun. Harrastetaan kaikenlaista ja on se kyllä kelpo harrastuskaveriksi osoittautunutkin. Leireillä ja koiratapahtumissakin on keretty käydä. Kauhean iloinen olen, että koiran hankin. Sai toinen lemmikkini, kissa Miau, hyvää seuraa päiviksi. Ei Miaunkaan tarvinnut enään olla päiviä yksin kotona. Olen siitäkin iloinen, että Miau ja Tuhkimo tulevat hyvin toimeen. Kummatkin ovat minulle todella rakkaita!
          Tänään kumminkin Tuhkimon synttäreitä on tullut vietettyä. Laitoin eilen omalla reseptillä koiran synttärikakun jääkaappiin turpoamaan ja tälle päivälle siitä oli juuri sopivat annokset aamu- ja iltapalalle (kyllä maistui). Tuhkimon kahdella koirakaverilla on myös syntymäpäivä tänään, joten onnittelut heillekkin blogin kautta. Aamulla Tuhkimo sai lahjoja ja paljon huomiota, sekä hyvää ruokaa. Tänään on ollut Tuhkimolla kiva päivä, kun ollaan vietetty niin paljon aikaa yhdessä. Alettiin myös treenaamaan uutta temppua.
          Nyt alkaa päivä olla lopuillaan, mutta Tuhkimo tyytyväisenä leikkii uuden lelunsa kanssa. Kohta nukkumaan ja uusia päiviä kohti. Ensi vuonna saa nähdä millainen postaus saadaan aikaiseksi syntymäpäivänä.


Seuraavaan kirjoitus ja lukukertaan
Elisa ja Tuhkimo