Paluu tauolta

Hei. Olen ollut nyt pitkällä tauolla tästä blogista omien kiireiden takia. Lukion viimeinen vuosi, lyhyt vaihdossa olo ja muu elämä vaan vievät niin paljon aikaa, että on pakko välillä priorisoida. Yritän nyt palata kirjoittelemaan Tuhkimon ja mun touhuista. Vielä tää kevät on vähän kiireinen, joten tiiviiseen tahtiin en varmaan pysty kirjoittamaan, saa nähdä.
               En nyt ole varma mihin olen jäänyt ja mitä kaikkea on tapahtunut Tuhkimon elämässä. Joten aloitan tämän blogin kanssa jatkamalla siitä missä nyt ollaan Tuhkimon kanssa. Saatan toki mainita jotain menneestä vuodesta, mutta en ala kronologisesti selittelemään mitä ollaan tehty. Joitain tapahtumia saattaa tulla käytyä läpi.
               Tämä blogipostaus on vain pääosin kertomassa, että takaisin kirjoittamaan on tultu! Laitan tohon vielä pari kuvaa Tuhkimosta. Seuraavassa tekstissä nähdään.

Seuraavaan luku ja kirjoituskertaan
Elisa ja Tuhkimo

Tilannepäivitys

Hei. Anteeksi, että en nyt ole vähään aikaan (tai vähän pidempään aikaan) kirjoitellut mitään. On ollut niin kiire, ettei ole oikeen ehtinyt tai jaksanut. Nyt kuitenkin ajattelin taas kertoa miten on mennyt Tuhkimon kanssa. Paljon on kerennyt tapahtua sitten syksyn.

              Ensiksi harrastukset. Agility loppui😢tai no ryhmän aika vaihtoi paikkaa. Meidän harmiksi juuri meille huonoon aikaan. Harmittaa kun Tuhkimo niin tykkäsi agilitystä. Viimeiset treenit eivät kylläkään menneet kovin hyvin, kun Tuhkimon juoksujen jälkeen sen hormonien toiminta oli ihan sekaisin. Eläinlääkkäri sanoi, että se on vähän niin kuin valeraskaus (ei ollut pehmolelujen hoivaamista tai nisien turpoamista, mutta käytös oli todella monella tapaa erilainen normaaliin käytökseen verrattuna). Pitää vielä varata hallia itsekseen ja odotella jos tulisi toinen ryhmä, tai toinen treeniaika. Voisin tietty vaihtaa koko paikkaa, mutta minusta valmentaja on niin kiva ja treenikoko, sekä harjoitusten laatu on niin hyvä, että mielummin odotan.

               Tuhkimolla on terveyden suhteen mennyt ihan hyvin. Vähän ollut vatsa sekaisin nyt alkutalvesta, mutta ei mitään vakavampaa. Kerran käytiin lääkärissä juuri vatsa-oireiden takia, mutta nopeasti meni ohi, oli taas niin ihana lääkäri. Nyt on ollut myös ylimääräinen karvanlähtö-aika, On ollut niin lämmin ilma, että koiran keho luulee, että on kevät. Näin ainakin ymmärsin, mitä ell kertoi. Sitä on kuulemma nyt paljon liikkeellä muillakin koirilla ympäri suomea. Toivottavasti Tuhkimo sentään kasvattaa talviturkin takaisin, kun pakkanen tulee (jos tulee).
                Kävin nyt joulukuussa koiramessuilla, vaikkakin ilman Tuhkimoa. Tuttuja oli JHssa, sekä pisteillä ja oli niin paljon kaikkea mitä halusin nähdä, että oli kyllä lipun arvoinen reissu. Tuli taas shoppailtua herkkuja ja leluja, sain myös paljon esitteitä ja näytteitä, kilpailuihinkin tuli osallistuttua. Oli kiinnostavia messuständejä tänä vuonna. Oli kiva myös kuulla kennelliiton ensivuoden teema, joka on siis kotimaiset rodut suomi100 kunniaksi. Tuhkimon kannalta hyvä teema!
              Nyt on ihanaa, kun on loma, on enemmän aikaa olla lemmikkien ja perheen kanssa. Ollaan mökillä ja Tuhkimo saa purkaa energiaa juoksemalla vapaana metsässä. Tuhkimo rakastaa juoksemista, maastoa ja tiukkoja käännöksiä! Ihana, että Tuhkimo saa juosta, on niin ihana nähdä, kun toinen on niin iloinen saadessaan kiitää.


Seuraavaan luku ja kirjoituskertaan
Elisa ja Tuhkimo

PK-valmennusviikonloppu

Oltiin Tuhkimon kanssa 9.-11. viikonloppuna pk-valmennusviikonlopussa, jonka järjesti Kennelliiton nuoret. Pk tarkoittaa palvelukoiratoimintaa, Pk-koelajit ovat käyttäytymiskoe (BH), jälkikoe(PAJÄ), hakukoe(PAHA), viestikoe(PAVI), etsintäkoe(PAEK), suojelukokeet(PASU), opastuskoe(PAOP) ja valjakkohiihto. Leirillä meille opetettiin palkkaamista, tottista, jälkeä, hakua ja esineruutua. Lisäksi oli näytöksiä mm. viestistä ja etsinnästä. Meille pidettiin myös Luennot: palkkaaminen ja vietit, sekä palveluskoiralajien esittely. 
          Minusta leirillä oli tdella kivaa! Tämä nyt oli sitten viimeinen leiri Kennelliiton nuorten kanssa, kohta pelkästään Kennelliiton jäsen. Aika menee kauhean nopeasti.Tuhkimo on jo kaksi ja mäkin olen jo niin vanha. Itse asiassa ei välttämättä ollutkaan viimeinen leiri, saa nähdä haenko jossain vaiheessa myöhemmin elämässä ohjaajaksi. Pitää ensin vähän hankkia kokemusta koirien kanssa lisää.         
          Leirillä oli vain seitsemän koirakkoa, joten sai kyllä hyvin yksilöllistä opetusta. Niin kuin olen aiemmin maininnut, niin pk-lajit ovat lähellä sydäntä. Leireillä pääsi hienosti näkemään ja kokemaan erilaisten lajien hienouden. Tuhkimo itse oli erityisen hyvä jäljessä. Jälki ja haku ovatkin ne lajit mitkä minua eniten kiinnostavat. Sitten kun liikenisi elämässä enemmän aikaa ja rahaa, niin voisihan sitä jompaa kumpaa alkaa harrastaakkin jossain ryhmässä. Tällä hetkellä ihan vain omatoimisesti. Tilasin heti leiriltä päästyäni kumminkin spkl:län liivin Tuhkimolle. Ajattelin alkaa opettamaan Tuhkimolle, että kun liivi laitetaan päälle niin sillin ollaan "töissä". 
          Leirillä jaettiin huone vanhan tutun ystävän kanssa, koirakin siis oli tuttu (löytyy aiemmista postauksista, koira Noppe). Oli ihanaa nähdä, kun mekin asutaan niin kaukana toisistamme, niin ei tule usein nähtyä. Ainoa ongelma oli, että Tuhkimo käyttäytyi vähän oudosti. Tuhkimolla oli juuri loppunut juoksut, niin hormoonitasot vaihtelivat aika paljon. Tuhkimo oli äreä, mustasukkainen ja reviiritietoinen (minä ihan säikähdin kun Tuhkimo rähisi, mutta huonekaveri rauhoitteli ja sanoi, että se on ihan normaalia). Oli vaan todella outoa, kun Tuhkimo on aina niin pitänyt koirista todella paljon ja sitten yhtäkkiä käyttäytyy niin eri tavalla. Kun tultiin kotiin ja odoteltiin pari päivää, niin käytös palautui ihan normaaliksi, kaikki koirat on taas ylimpiä ystäviä. 
          Saatiin paljon arvokasta tietoa ja hyvä vinkkejä. Opettajat ja luennoitsijat olivat todella asiantuntevia ja osasivat antaa arvokkaita ohjeita, sekä rakentavaa kritiikkiä. Se oli myös mukavaa, että saatiin paljon kehuja. Jokainen koirakko sai omat palautteet treenien yhteydessä. Treeniin panostettiin ja koirakoista välitettiin. Aina kun odoteltiin omaa vuoroa, niin juteltiin ohjaajien kanssa ja jäi tämänkin takia jäi hyvät muistot. Ensimmäistä kertaa leirillä oli myös ohjaaja Helsingin seudun kennelpiiristä.
          Tutustuin paljon mukaviin ihmisiin, sain muistoja ja opin uusia asioita. Innostus koiraharrastuksiin vain kasvaa ja kasvaa. Suosittelen Kennelliiton nuorten toimintaa lämpimästi. 

Ps. Sammui leirillä puhelin ja laturi unohtui kotiin, niin ei tullut kuvia otettua, mikä on harmi. Laitoin tänne nyt sitten kotiin saapuneesta väsyneestä koirasta kuvan.


Seuraavaan kirjoitus ja lukukertaan
Elisa ja Tuhkimo

Tuhkimon syntymäpäivä

Hei. Anteeksi etten ole kirjoittanut hetkeen. Koulu alkoi (niin myös läksyt) ja tietysti myös harrastukset. Lukion tokana vuonna onkin jo paljon enemmän tehtäviä, kun ekana vuonna oli... Mutta nyt kumminkin aion taas kertoa miten meillä on mennyt. Tänään aiheena Tuhkimon synttärit!
          Tuhkimo täytti tänään 2-vuotta. Aika on mennyt kauhean nopeasti. Ihan pennusta asti olen Tuhkimon kanssa touhunnut kaikenlaista, niin ei sitä ole huomannut miten aika menee. Tuhkimo oli ihan pieni, kun se saapui meille. Arka, pentueen pienin ja minuun heti kiintynyt karvapallo tuli itsenäisyyspäivänä 2014 meidän kotiin. Mua jännitti vähintäänkin yhtä pajon kun sitä. Se oli niin pieni ja pörrönen, mun ihan eka oma koira! 
         Oon todella ylpeä Tuhkimosta. Se on oppinu kahtena elinvuotenaan hirveän paljon. Nykyään Tuhkimo on jo todella rohkea, verrattuna pentuajan arkailuun. Harrastetaan kaikenlaista ja on se kyllä kelpo harrastuskaveriksi osoittautunutkin. Leireillä ja koiratapahtumissakin on keretty käydä. Kauhean iloinen olen, että koiran hankin. Sai toinen lemmikkini, kissa Miau, hyvää seuraa päiviksi. Ei Miaunkaan tarvinnut enään olla päiviä yksin kotona. Olen siitäkin iloinen, että Miau ja Tuhkimo tulevat hyvin toimeen. Kummatkin ovat minulle todella rakkaita!
          Tänään kumminkin Tuhkimon synttäreitä on tullut vietettyä. Laitoin eilen omalla reseptillä koiran synttärikakun jääkaappiin turpoamaan ja tälle päivälle siitä oli juuri sopivat annokset aamu- ja iltapalalle (kyllä maistui). Tuhkimon kahdella koirakaverilla on myös syntymäpäivä tänään, joten onnittelut heillekkin blogin kautta. Aamulla Tuhkimo sai lahjoja ja paljon huomiota, sekä hyvää ruokaa. Tänään on ollut Tuhkimolla kiva päivä, kun ollaan vietetty niin paljon aikaa yhdessä. Alettiin myös treenaamaan uutta temppua.
          Nyt alkaa päivä olla lopuillaan, mutta Tuhkimo tyytyväisenä leikkii uuden lelunsa kanssa. Kohta nukkumaan ja uusia päiviä kohti. Ensi vuonna saa nähdä millainen postaus saadaan aikaiseksi syntymäpäivänä.


Seuraavaan kirjoitus ja lukukertaan
Elisa ja Tuhkimo

Top koiranruoat kesällä

Tänään kirjoittelen koirien kesä ruuista. Jos on kuuma ilma, tai vaikka sadepäivä, niin kesällä on ihan omia kivoja ruokia mitä koira tykkää syödä. Kesälomala on yleensä aina välillä pientä joutoaikaa, niin on hyvä hetki alkaa kokkailla koiralle.
          On kuuma päivä, koira läähättää ja on kuumissaan. Hyvä keino viilentää koiraa ja antaa samalla yksi päivän ruuista, koirien jäätelö, eli jäädetetyt ruuat. Esimerkiksi Oscar- ja mush-koiranruuat valmistaa oivia barf, täysliha ja runsas proteiinisia pakkasruokia. Yleensä pakkasruokien annetaan sulaa loppuun asti, mutta jos ruuan jättäisikin kylmäksi. Ihan suoraan pakkasesta ei kannata ruokaa antaa (voi jäädä kieli kiinni ja ruoka voi olla aika kovaa), mutta jos ruoka hetken sulaa, niin se on juuri sopiva, kylmä tai viileä. Kylmä ruoka viilentää hyvin koiraa, niin kuin ihmistäkin. (veteen kannattaa laitta hellekelillä jääpaloja)
          Enätä sadepäivä? Sadepäivänä on hyvä hetki kokkailla. Erilaisia koiran kotiruokareseptejä löytää helposti netistä. Kaupastakin löytää esim. koirapuuro-ainekset (ohjet paketin kyljessä). Muutama viikko sitten kokkailin itse sadepäivänä koirapuuroa. Lämmin koirapuuro, raejuustoa ja vähän keitettyjä porkkananpaloja (nam! t.Tuhkimo)
          Illalla on mukava grillata ja istua iltaa, katsoa leffoja ja nauttia siitä kun saa seuraavana aamuna herätä myöhään, aamulla voi syödä suuren brunssin. Kaiken tämän voi jakaakoiransa kanssa, mutta ihmisten ruuat voivat olla vaarallisia koiralle. On kumminkin joitain ihmisten ruokia, jotka sopivat koiralle, tässä hyvä lista esimerkkinä sellaisista, http://kuono.fi/kaksikymmenta-ihmisten-ruokaa-jotka-ovat-hyvaksi-koirille/ . Välillä on kiva vähän antaa koirankin nauttia kesästä herkutellen, voi soveltaa koiran omia päivittäisiä ruokahetkiä ihan normaaleilla ruuilla joita ei tulisi edes ajatelleeksi antaa koiralleen.
          Toivottavasti joku sai tästä hyviä vinkkejä kesän ruokailuun. Tuhkimo on ainakin pärjäillyt hyvin ja tykkää kun saa vaihtelua arkeen. Liian erikoisia annoksia ei kumminkaan heti alkuun kannata tehdä, ettei vatsa mene sekaisin. Pikkuhiljainen totuttelu ja pienet lisäykset antavat nekin jo kaiken tarvittavan.


Seuraavaan kirjoitus ja lukukertaan
Elisa ja Tuhkimo

DIY koiranleluja

Tänään ajattelin kertoa itse tehtävistä koiranleluista. Koiran lelut ovat joskus todella kalliita ja kuluvat nopeasti rikki. Näillä vinkeillä saat paljon kivoja leluja aikaan, lisäksi annan kuvallisen ohjeen narulelun tekoon. Muistakaa aina vahtia koiraanne kun se leikkii, varsinkin kun itse olette tehneet lelun. Ei tule hyvä leikkikokemus jos koiralle jää kurkkuun tai vatsaan jumiin lelunpala. Tämähän pätee myös kaupan leluihin.
          Sähly pallo on todella kiva älylelu koiralle, toimii samalla tavalla kuin kong-lelut. Laita nameja sählupallon raoista ja anna koiralle. Koira joutuu pyörittelemään palloa ja miettimään miten namit saa tiputeltua ulos. 
          Kananmunakenno, nameilla tai ilman. Tuhkimo on aina tykännyt nakerrella kananmunakennoja, ei syö niitä, mutta saa purkaa intoa tuohoamalla jotain. Toimii hyvin ylimääräisen energian kuluttajana. Koira ei pura energiaansa huonekaluihin kenkiin, tai muihin ei toivottuihin esineisiin kun se saa luvalla nakerella ja tuhotaa jotain. Kananmunakenno on myös hyvä piilopaikka nameille, avaa vain kannen ja laittaa kiinni. Jos namit putoavat liian helposti, niin narulla tai jollain voi yrittää sitoa kannen kiinni.
          Talouspaperirullan hylsy toimii samalla tavalla kuin kananmunakenno, koira saa jotain luvallista tuhottavaa. Tätäkin voi vaikeuttaa sitomalla useamman rullan toisiinsa ja peittämällä reikiä esim kankaalla ja laittamalla nameja sisään.
          Sukkalelu on hyvä lelu koiralle, joka ei välttämättä tykkää leikkiä, mutta on perso ruuan perään. Koiran voi aina opettaa leikkimään, sillä koira on mieleltään kuin lapsi ja saa paljon irti kun voi viettää aikaa leikkiessä (niin itsekseen kuin omistajansa kanssa). Sukkalelu on todella yksinkertainen. Vanha sukka minne laittaa nameja ja sitten sitoo sukkaan solmun niin, että namit eivät tule ulos. Jos haluaa voi sukkaan tehdä pieniä reikiä ja antaa namien pudota koiran leikkiessä.
          Pullo. Pullo lelu on älypeli koiralle. Pullon on hyvä olla läpinäkyvä ja siitä on myös hyvä poistaa etiketti. Pulloon laitetaan nameja ja koira saa pyöritellä ja heilutella namit pois. Kun pullo on läpinäkyvä, koira ei kyllästy niin helposti ja pääsee jyvälle ideasta, kun näkyvillä olevat namit ovat motivaationa. Tätä lelua voi vaikeuttaa kahdella tapaa. Ykkonen, vaihtaa pienempi kaulaiseen pulloon. Kakkonen tekee pienen narulelun ja laittaa toisen pään pullosta sisään ja toinen pää jää ulos. Narulelu estää nameja tulemasta koko ajan ulos, toimii niin kuin busy-buddy tug a jug lelu.
          Viimeiseksi paras, eli narulelu. Naruleluja on monen laisia. Ensin kannattaa kuitenkin opetella yksinkertainen ja sitten vasta lähteä soveltamaan (naruleluun voi liittää karvahatun palasia, tehdä kahvan...). Narulelun teko voi näyttää todella vaikealta, mutta on oikeasti todella yksinkertainen. Jos sinulla on vanhoja vaatteita tai lakanoita, mitä et enään käytä, niin niistä saat täydellisen narulelun. 

Ohjeet naruleluun:

Tarvitset sakset ja kangassuikaleita

Aluksi tarvitset neljä kangas-suikaletta (kannattaa aluksi letittää useampi yhteen, niin saa paksumman lelun) Lulusta tulee kivemman näköinen, jos lankoja on kahta eri väriä 2x toista ja toiset 2x toista.

Solmi neljä lankaa yhteen solmulla

Laita solmu maata päin ja asettele narut äksän muotoon

Ota yksi naruista ja aseta se lenkiksi seuraavan narun päälle

Tee uusi lenkki sillä narulla joka jäi lenkin alle. Tee lenkki taas seuraavan narun päälle

Toista sama kolmannen lenkin kanssa, muista jättää edelliset lenkit paikoilleen.

Kun sinulla on kolme lenkkiä kasassa, niin viimeinen jäljelle jäänyt naru menee ensimmäisestä lenkistä läpi.

Vedä tasaisesti jokaisesta narusta ja kiristä solmu tiiviiksi (ei liian tiiviiksi)

Valmiin solmun tulisi näyttää tältä

Toista solmuja uudelleen ja uudelleen, niin narulelu alkaa muodostua. Kun narunpätkät alkavat käydä liian lyhyiksi, tee päähän solmu.

Tässä on valmis narulelu. Naruleluja voi tehdä eri paksuisia ja pituisia, ihan oman maun ja koiran koon mukaan. Kun olet oppinut yksinkertaisen narulelun, voit solmia väleihin karvaa, tai tehdä siihen kahvan. Katsotaan tuleeko tässä blogissa jatkettua narulelujen opetusta myöhemmin lisää.

Seuraavaan luku ja kirjoituskertaan
Elisa ja Tuhkimo

Häntä koipien välissä

Kun koira pelkää vieraita ihmisiä, kannattaa harjoittelu aloittaa rauhallisesti. Omistaja on usein innokkaampi kuin koira, kohtaamaan vieraita, sekä jännittäviä tilanteita. Olen tässä aiemmin kertonut, että treenaillaan Tuhkimon kanssa arkajalka-harjoituksia vieraita ihmisiä kohtaan. Tuhkimo on ollut aina pennusta asti sosiaalinen ja iloinen, mutta jos vieras ihminen lähestyy, Tuhkimo menee heti varuilleen ja hakee turvaa minusta. Kun ihminen taas kääntyy poispäin, lähtee Tuhkimo iloisesti haistelemaan ja seuraamaan henkilöä (ihmisen aloittama kontakti pelottaa, ei tutustuminen omaan tahtiin).

          Sanotaa, että pentueesta ei kannata valita arkaa pentua, mutta itse en ajattele näin (tottakai se on haaste ja pitää olla aikaa koiralleen, jos haluaa aran koiran kanssa tehdä töitä. Se kyllä palkitsee omistajaa huimasti, kun huomaa koiransa edistyksen!). Tuhkimolla oli minusta luotettavan oloinen kasvattaja ja toinen pentu jotka näin, tervehtivät kaikkia huoneeseen tulioita. Tuhkimo katsoi arasti sisaruksensa takaa ja tuli minun luokseni. Kasvattaja sanoi rehellisesti, että Tuhkimo on arka vieraita kohtaan. Vaikka olinkin lukenut kasapäin kirjoja pennun valitsemisesta, niin tiesin heti, että Tuhkimo on minun koirani. Koiranpennut ovat aina ihania, mutta nyt ei ollut siitä kyse. Arka, pentueen pienin koira tuli minun luokseni (ei muiden) ja tiesin heti, että tämä koira on juuri minulle se oikea. 
          Tuhkimo on älykäs ja oppivainen, rakastaa treenaamista eri lajeissa ja tykkää muista eläimistä. Perhekoirana se on lojaali ja rakastava, vahtii jokaista perheenjäsentä ja tervehtii aina nähdessä. Agility-kentällä se lentää esteiden yli ja selviää vaikeimmistakin tilanteista. Niin kuin jokaisella ihmisellä, niin myös jokaisella eläimellä on asioita ja luonteenpiirteitä, joiden kanssa on työskenneltävä. Tätä työskentelyä teemme, sekä minä ja Tuhkimo, joka päivä. 

           Annan muutaman vinkin, miten kannattaa treenailla ihmisaran koiran kanssa. Aloita lyhyillä treeneillä koiralle tutussa ympäristössä. Esim. pyydä sinulle tuttu ja luotettava ihminen kylään ja anna koiran tutustua rauhassa.Vieraan ei tarvitse ottaa aluksi koiraan kontaktia, niin koira tottuu uuden ihmisen läsnäoloon ja hajuun. Jos koira lähestyy vierasta, niin palkkaa ja kehu koiraa (voi myös tehostaa ripottelemalla nameja vieraan lähelle). Jos koira haluaa tutustua vieraaseen, kannattaa vieraan mennä kyykkyyn tai istumaan (koiran kanssa samalle tasolle) ja tarjota kättä nuuhkittavaksi. Omistajan kannattaa olla lähellä, niin koiralla on joku johon turvata. Vieraan kannattaa myös tarjota koiralle mieluisia nameja, niin koira yhdistää tilanteen mukavaksi. Kun tälläista treeniä toistaa, antaa koira jo ehkä vieraan silittää. Tuhkimon kanssa toimii kaikilla vierailla, mutta nykyää ei treeniä tarvitse saman ihmisen kanssa toistaa useasti. Tuhkimo on oppinut luottamaan joihinkin ystäviini niin paljon, että tervehtii heitä häntä heiluen ja rapsutuksia kerjäten (tututihmiset on kivoja, vieraat pelottavia).
          Toinen vinkki, hankkikaa joku yhteinen harrastus, joka vaatii koiralta älyllistä ja fyysistä tekemistä. Fyysinen kunto vahvistaa psyykkistä terveyttä, niin koiralla kuin ihmisellä. Liikunta vapauttaa aivoissa hyvää oloa tuottavia hormooneita. Kun koira saa juosta ja samalla miettiä tehtäviä, pelon ajatteleminen vähenee. Meillä Tuhkimon kanssa agility on auttanut TODELLA PALJON! Aluksi hallille meno oli vaikeaa, mutta nyt Tuhkimo rakastaa sitä. Paikka missä liikkuu paljn ihmisiä (hajuja joka paikka täynnä) ja kuuluu paljon erillaisia ääniä, voi tuntua koirasta pelottavalta, mutta kun koira huomaa ettei se kuole siihen tilanteeseen, vaan pääsee tekemään jotain kivaa, niin jännitys unohtuu.
           Jatkan tästä aiheesa lisää vielä myöhemmin, toivottavasti joku hyötyi näistä vinkeistä. Kaikista parasta harjoituksissa on jos osaa tulkita oman koiransa eleitä ja singnaaleja. Vaikka omistaja olisi kuinka innokas treenaamaan, pitää muistaa katsoa, että koira jaksaa. Omistaja pitää huolta ja suojelee koiraansa, ei toisinpäin.

Seuraavaan kirjoitus ja lukukertaan
Elisa ja Tuhkimo